harrasteistani

Vaikea kuvata lyhyesti, mitä oikein harrastan. Joskus tuntuu, ettei ole mitään harrasteita, sitten tarkemmin ajatellen huomaakin, että harrastaa täsyipainoista elämää monine puuhineen.

Vanhin harrasteeni: lukeminen

Voisin sanoa, etten ole varma, milloin opin lukemaan. Luultavasti olin noin kolmen vanha, kun isoveljeni, Pekka, meni kouluun ja alkoi opetella lukemisen jaloa taitoa. Minä en saanut leikkiseuraa, joten jäin hänen viereensä katselemaan aapista ja jossain vaiheessa vanhempani huomasivat minun osaavan lukea.

Kouluaikana sitten aloitin vilkaan lukemisen aluksi Ojakkalan sivukirjaston kahlaamisella läpi, kirjasto oli koulun ullakolla ja auki kerran viikossa koulun jälkeen ja yhtenä iltana aikuisille. Kymmenen vanhana olin kahlannut jo koko kirjaston läpi ja onneksi niihin aikoihin pääsin oppikouluun ja voin siirtyä Vihdin pääkirjastoon, jonka sen ehdin kahlata läpi ennen opiskelemaan lähtöä.

Luen kirjallisuutta laidasta laitaan, vaikea eritellä mielikirjallisuutta. Viime aikoina pohjoismaiset dekkaristit ovat olleet kova sana. Kokonaisuutena voinen mainostaa Liken ja Rosebudin kirjoja. Samoin Terra Cognita -kustantamo on tehnyt kulttuuriteon suomentamalla valtavasti kansantajuista tieteellistä kirjallisuutta.

Seuraavana mukaan tuli järjestötoiminta vuonna 1973

Syksyllä 1973 aloitin opiskeluni Helsingin yliopistossa ja lähdin siellä mukaan järjestötoimintaan. Sitä ennen voisin sanoa olleeni täydellinen untuvikko kaikkien järjestöjen suhteen. Olin lukioaikana ollut ainoastaan Kansan raamattuseuran nuortentoiminnassa mukana vähän aikaa, mutta huomasin olevani aika lailla eri aallonpituudella heidän kanssaan ja jäin pois.

Samana syksynä minut valittiin Limeksen hallitukseen ja olin siinä mukana suuren osan opiskeluajastani, osan ajasta palkattuna työntekijänä, julkaisusihteerinä. Lisäksi ehdin mukaan Helsingin yliopiston kemisteihin, Svenska Naturvetarklubbeniin ja moniin pienempiin ryhmiin. Näissä keräsin suuren määrän sekä järjestötoiminnan että taloudenhoidon kokemusta. Jossain vaiheessa totesin olevani yhtä aikaa lukuisien järjestöjen taloudenhoitaja ehkä vaativimpina Tiedepoliittinen yhdistys Tiepo, Suomen Akateeminen Raittiusliitto ja Demokraattiset koulutyöntekijät.

Olen aina inhonnut sihteerin tehtäviä, mutta kuitenkin niihin ajautunut.

Kun Karkkilaan ensimmäisen kerran perustettiin Suomi-Unkari-Seuran osasto, olin alussa sen sihteeri ja siihen hommaan olen taas palannut. Siitä sitten ajauduin unkarin opintoihin ja neljäksi kuukaudeksi Unkariin tutustumaan koululaitokseen. Se oli KOKEMUS

Järjestötoiminnan kenttää voisi  kuvata todella pitkään, niin moniin olen vuosien mittaan ehtinyt mukaan. Pienenä luettelona voisi asiaa esittää:

Matkailu avartaa

Olen huomannut matkustelleeni vuosien kuluessa ympäri maailmaa. Niinpä voin puhua itselleni rakkaasta harrasteesta.

Omaa filosofiaani matkailun suhteen voisin kuvata seuraavasti:

Kun saavun jossain mäen päälle, pysähdyn ihastelemaan edessä olevia maisemia. Vähän ajan kuluttua kuitenkin huomaan seuraavan mäen ja minut valtaa kiinnostus nähdä mitä sen takana piilee.

Toisaalta joistain paikoista tulee toisia koteja, joihin haluaa palata säännöllisesti, sellaisia ovat Unkari ja Viro minulle.

Aasiassa olen käynyt kahdesti Intiassa, molemmilla kerroilla eri alueilla ja kolme kertaa Kaakkois-Aasiassa, ensin Thaimaassa ja Pohjois-Vietnamissa toisella kertaa eri puolilla Mekongin aluetta eli Thaimaassa, Laosissa, Etelä-Vietnamissa ja Kambodsassa sekä kolmannella matkalla Myanmarissa.

Uudelle mantereelle matkustin ensimmäistä kertaa kaksi vuotta sitten, jolloin ryhmämme kiersi parin viikon ajan Meksikoa ja tutustui intiaanikulttuureihin etenkin Jukatanin alueella.

Rakkauteni Unkariin ajoi minut uusille urille, nimittäin alkoi

Mökkeily

Kuusi vuotta sitten eräs tuttavani alkoi esittää minulle tarjousta, ostaa hänen mökkiosuutensa Pohjois-Unkarissa. Vuoden 2006 syyslomalla kävin paikkaa katsomassa ja olin vielä horjuvalla kannalla. Pääsiäisenä 2007 tehtiin kuitenkin kaupat ja sen jälkeen olen omistanut kolmasosan mökistä Nógrádszakálin kunnan Ráróspuszan kylästä aivan Slovakian rajalla. Siellä olen erakoitunut nyt viiden kesän ajan ja nauttinut olostani.