Vaikea kuvata lyhyesti, mitä oikein harrastan. Joskus tuntuu, ettei ole mitään harrasteita, sitten tarkemmin ajatellen huomaakin, että harrastaa täsyipainoista elämää monine puuhineen.
Voisin sanoa, etten ole varma, milloin opin lukemaan. Luultavasti
olin noin kolmen vanha, kun isoveljeni, Pekka, meni kouluun ja alkoi
opetella lukemisen jaloa taitoa. Minä en saanut leikkiseuraa, joten
jäin hänen viereensä katselemaan aapista ja jossain vaiheessa
vanhempani huomasivat minun osaavan lukea.
Kouluaikana sitten
aloitin vilkaan lukemisen aluksi Ojakkalan sivukirjaston
kahlaamisella läpi, kirjasto oli koulun ullakolla ja auki kerran
viikossa koulun jälkeen ja yhtenä iltana aikuisille. Kymmenen
vanhana olin kahlannut jo koko kirjaston läpi ja onneksi niihin
aikoihin pääsin oppikouluun ja voin siirtyä Vihdin pääkirjastoon,
jonka sen ehdin kahlata läpi ennen opiskelemaan lähtöä.
Luen
kirjallisuutta laidasta laitaan, vaikea eritellä
mielikirjallisuutta. Viime aikoina pohjoismaiset dekkaristit ovat
olleet kova sana. Kokonaisuutena voinen mainostaa Liken ja Rosebudin
kirjoja. Samoin Terra Cognita -kustantamo on tehnyt kulttuuriteon
suomentamalla valtavasti kansantajuista tieteellistä kirjallisuutta.
Syksyllä 1973 aloitin opiskeluni Helsingin yliopistossa ja lähdin
siellä mukaan järjestötoimintaan. Sitä ennen voisin sanoa olleeni
täydellinen untuvikko kaikkien järjestöjen suhteen. Olin
lukioaikana ollut ainoastaan Kansan raamattuseuran nuortentoiminnassa
mukana vähän aikaa, mutta huomasin olevani aika lailla eri
aallonpituudella heidän kanssaan ja jäin pois.
Samana
syksynä minut valittiin Limeksen hallitukseen ja olin siinä mukana
suuren osan opiskeluajastani, osan ajasta palkattuna työntekijänä,
julkaisusihteerinä. Lisäksi ehdin mukaan Helsingin yliopiston
kemisteihin, Svenska Naturvetarklubbeniin ja moniin pienempiin
ryhmiin. Näissä keräsin suuren määrän sekä järjestötoiminnan
että taloudenhoidon kokemusta. Jossain vaiheessa totesin olevani
yhtä aikaa lukuisien järjestöjen taloudenhoitaja ehkä
vaativimpina Tiedepoliittinen yhdistys Tiepo, Suomen Akateeminen
Raittiusliitto ja Demokraattiset koulutyöntekijät.
Olen aina
inhonnut sihteerin tehtäviä, mutta kuitenkin niihin ajautunut.
Kun Karkkilaan ensimmäisen kerran perustettiin
Suomi-Unkari-Seuran osasto, olin alussa sen sihteeri ja siihen
hommaan olen taas palannut. Siitä sitten ajauduin unkarin opintoihin
ja neljäksi kuukaudeksi Unkariin tutustumaan koululaitokseen. Se oli
KOKEMUS
Järjestötoiminnan kenttää voisi kuvata
todella pitkään, niin moniin olen vuosien mittaan ehtinyt mukaan.
Pienenä luettelona voisi asiaa esittää:
Olin aikoinaan perustamassa Opiskelijahomoja (OHO) ja istuin myös SETAn hallituksessa moneen otteeseen. Ensimmäistä vuottani siellä istuessani puheenjohtajana oli eräs nykyinen punapäinen presidentti.
Kesälukiotoiminta johti sitten Kesälukioseuran hallitukseen, siellä istuin toistakymmentä vuotta
Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat FETOn hallituksessa meni parikymmentä vuotta
Siitä ajauduin ensimmäisen Prometheus-leirin vetäjäksi ja niitä ehdin vetää kaikkiaan kolmekymmentä ennenkuin jäin siitä toiminnasta eläkkeelle. Ehdin myös toimia kymmenkunta vuotta Prometheus-leirin tuen puheenjohtajana ja kolme vuotta toiminnanjohtajana.
Feto johti minut myös Filosofiaa Virossa -kesälukion rehtoriksi kymmeneksi vuodeksi
Protun puheenjohtajana olin perustamassa puhujapalvelua uskonnottomiin juhliin ja sen hallituksessa istuin muutaman vuoden, puhujana toimin suunnilleen kymmenen puheen vuositahdilla, kaikkiaan puheita on varmaan kerääntynyt suunnilleen sata.
Vapaa-ajattelijatoiminnasta on toisaalla sivuillani. Olen ollut Karkkilan vapaa-ajattelijoissa mukana reilut 20 vuotta ja valtakunnallisen liiton hallituksessa istuin kuusi kolmivuotiskautta, viimeksi pääsihteerinä
Istun myös Länsi-Uudenmaan humanistiyhdistyksen hallituksessa ja olen sen varapuheenjohtaja. Suomen Humanistiliiton hallituksessa olen varapuheenjohtajana.
Olen huomannut matkustelleeni vuosien kuluessa ympäri maailmaa. Niinpä voin puhua itselleni rakkaasta harrasteesta.
Omaa filosofiaani matkailun suhteen voisin kuvata seuraavasti:
Kun saavun jossain mäen päälle, pysähdyn ihastelemaan edessä olevia maisemia. Vähän ajan kuluttua kuitenkin huomaan seuraavan mäen ja minut valtaa kiinnostus nähdä mitä sen takana piilee.
Toisaalta joistain paikoista tulee toisia koteja, joihin haluaa palata säännöllisesti, sellaisia ovat Unkari ja Viro minulle.
Aasiassa olen käynyt kahdesti Intiassa, molemmilla kerroilla eri alueilla ja kolme kertaa Kaakkois-Aasiassa, ensin Thaimaassa ja Pohjois-Vietnamissa toisella kertaa eri puolilla Mekongin aluetta eli Thaimaassa, Laosissa, Etelä-Vietnamissa ja Kambodsassa sekä kolmannella matkalla Myanmarissa.
Uudelle mantereelle matkustin ensimmäistä kertaa kaksi vuotta sitten, jolloin ryhmämme kiersi parin viikon ajan Meksikoa ja tutustui intiaanikulttuureihin etenkin Jukatanin alueella.
Rakkauteni Unkariin ajoi minut uusille urille, nimittäin alkoi
Kuusi vuotta sitten eräs tuttavani alkoi esittää minulle tarjousta, ostaa hänen mökkiosuutensa Pohjois-Unkarissa. Vuoden 2006 syyslomalla kävin paikkaa katsomassa ja olin vielä horjuvalla kannalla. Pääsiäisenä 2007 tehtiin kuitenkin kaupat ja sen jälkeen olen omistanut kolmasosan mökistä Nógrádszakálin kunnan Ráróspuszan kylästä aivan Slovakian rajalla. Siellä olen erakoitunut nyt viiden kesän ajan ja nauttinut olostani.